Merry Christmas!

Okei eli tässä on tämmönen hommelin jonka tein mun kalenteriin. Joten hyväää joulua ja sellasta!



Drawing by:laverinne
Music by: Pomplamoose
Collage by: Kaichi

Change change change

Mul on nyt menossa kunnon muuttamiset ja editoinnit tän blogin kanssa, että saa nyts itten nähdä mitä tästä tulee. Ulkoasua oon ainaki nyt säätämässä ja saa sit nähä venyykö tämäkin nyt sitte joksuks ikuisuus projektiks kun en mikään HTML koodaamiseen megataituri ole. Mutta tekemällä oppii ja sisulla etenee.

Because we all love Twilight movies.

Tämä laulu on minulle rakas.

Opiskelijan salatut elämät.

Napsauta kuvaa niin se tulee isommaksi.

FUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU-

Piirrustusten "laatu" tais vähä kärsiä ku jouduin tussaa mut vitunvittu ei voi mitään.

Äiti

AI ÄM JOOR FAATER!

Jouduin kirjoittamaan noi mun tekstit uusiks ku ei saanu mitää selvää.

Matoja!

UUURARAR!

Kuva: Sinfest

Tässä asiassa minua auttoi mm. BoA - Energetic

LOL!

hii!

Eilen musta tuli sitten täti! Eli eilen isoveljelleni ja hänen vaimolleen syntyi poikavauva, jota sitten tänään oltiin katsomassa. Oli se kyllä söpö ja ilmeisesti osaa myös ilmaista oman mielipiteensä, kuten kuuluukin!




Tässä vielä kortti, jonka veljenpojalle tein.

Momiji love!

Joo olin tässä muutama päivä sitten äitin ja Mariannan kanssa Jumbossa ja sain sitten kinuttua äitiltä itselleni Suomalaisesta sellasen tooosi sulosen Momiji nuken, jonka nimi on Pixie ^^. Voipi olla että tämäkin hankinta nyt oli osa mun kummia mielihakuja jaloputonta turhan krääsän keräämistä, mutta itse tykkään kyseisestä söpöliinistä kovin.



Anyway, nyt sitten tuli mieleen mennä katsomaan kyseisiä nukkeja tekevän firman sivuilta, minkälaisia muita vastaavia on tehty. Ja ylläri pylläri niinhän siinä kävi, että mielessä alkoi pyörimään taas ne samat vanhat kysymykset kuten esim "Millon mulla on tarpeeks rahaa?" "Voikohan noita tilata suomeen?" "Osaanko mä edes tilata mitään netistä?". Tässä kuitenkin muutamia "I WANT THOSE" kohteita. Voi elämä :D...







Vink vink, synttärit joulukuussa. :D

Little whish list

Noniin nytpä pistän näppäränä tyttönä tänne kaikkea mukavaa ihanaa härpäkettä ja muuta mitä netistä saa tilattua, koska olen ikuinen kyseisten esineiden ja asioiden perään vinkuja.

From: http://www.girlzlyfe.com







From: http://www.modcloth.com












Siin oli jotai, lisää tulee joskus. Nyt meen pelaa pörrr.. elämä on Half-laiffii.

Kiitos, rakastan sua<3

Muuuuuuuumeja ja japania!

Hehhee!! En VIELÄKÄÄN tee kunnon postausta, mutta oli nyt ihan pakko pistää tänne vähän muumeja.

Ekana intro japanilaisesta Muumista.<3



Sitten intro elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti, Japaniksi tämäkin ^^.



Muistattekos tämän lapset? Itse biisi alkaa noin kohdassa 0:35



Ja lopuksi vielä sarjan japanilainen loppulaulu. Ihana<3



Vielä on ihan pakko pistää linkki sivulle, josta näkee japaniksi (suomeksi tekstitettynä) sensuroituja muumeja, joita Suomessa ei olla näytetty.

Tadaaaa!!

Peruna laulu!

Akeboshi- Peruna



Kunnon postaus on tulossa tässä joskus lähitulevaisuudessa.

*sigh*

Jep.

It is kitteh time!!

http://icanhascheezburger.com/ <3

Egotrippi - Valssi

On kaunis lauantai ilta,
täällä takana Jumalan selän,
tämä kartalla pieni musta pilkku,
herää horroksestaan.
Kerrostalojen valot,
moottoritien huminaa,
kaikuja rappukäytävästä,
lehtien havinaa.
Tänään lähden ulos,
juovun olen onnellinen,
pöytien iloiseen nauruun,
heittäytyen.

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.
Ja hetkeksi herää tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan.

Minä tunnen, tämän paikan,
tiedän tarkalleen,
mitä tapahtuu seuraavaksi,
ja mitä sen jälkeen.
Herään, joka aamu,
kaikki on ennallaan,
ja viikko, se vierähtää hitaasti.

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.
Meidät hetkeksi, valtaa tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan.

Kiitos.

Tuun varmasti jotenkin jälkijunassa, mutta MTV:n The Hills on päässyt koukuttamaan mut tälläseen hömppä draamaan. Oon kattomassa nyt sarjan kolmatta tuotantokautta. Se on kyllä sellasta aivot nurkkaan tavaraa, jolla saa ittensä rentoutumaan vähän turhankin hyvin koulun jälkeen. Mulla tuppaa nimittäin jäämään kaikkien läksyjen tekeminen sitten tosi myöhäseks.

Me saatin psykan kurssilla tehtäväks tehdä sukupuu, jossa on nimen lisäksi paikkakunta, ammatti, luonteenpiirteet ja elämään vaikuttaneet asiat.Tehtävä oli tosi mielenkiintonen, koska pääsin kyselemään vanhemmiltani kaikenlaista esimerkiksi omista isovanhemmistani sekä heidän vanhemmistaan. Siispä mä sain idean, että voisin tehdä kesällä sellasen ihan super ison sukupuun ittelleni, jonka teen visuaalisestikkin hienoks. Ajattelin laittaa sen sitten seinälle. Mulla on myös ollut aikomuksena pyytää omaa mummoani kertomaan omasta nuoruudestaan, sota-ajoista ja sen sellaisesta. Musta on aina tosi hauskaa kun mummo kertoo esimerkiksi millaista oli kun hän oli saman ikäinen kun minä tai kuinka hän tapasi ukkini. Haluan, että voisin muistaa mummosta myöhemminkin ne asiat, mitä hän on kertonut minulle, siispä ajattelin nauhoittaa ja kirjoittaa koko session ylös. Pitää vielä pehmittää mummoa enemmäntähän, mutta eiköhän hän suostu :D.
Mulle historia, suvun historia erityisesti on noussut viimeaikoina tosi tärkeään asemaan. Myös isänmaa on minulle entistää tärkeämpi asia. Kun on koulussa opiskellut ja saanut lähemmin tietää muunmuassa talvi- ja jatkosodasta, sitä alkaa miettimään, millaista se sota on ollut ihan tavallisen ihmisen silmin. Ihmiset selviävät mitä vaikemmistakin tilanteista, mutta kaikki jättävät merkkinsä. Haluan, etteivät minun omat lapseni unohda kunnioittaa ja arvostaa sitä, mitä maamme veteraanit ovat joutuneet kokemaan rintamalla ja sodasta palattuaan. Mussa itsessäni herää ihan suunnaton ylpeyden ja kunnioituksen sekainen tunne kun ajattelee sitä, kuinka niin asukasluvultaan pieni Suomi laittoi niin hyvin vastaan suurelle Neuvosto-Venäjälle. Harmittaa kuinka pieni osa mun itseni ikäisitä nuorista välittää edes koko asiasta tai edes tietää siitä mitään.Onneksi on myös niitä, jotka tajuavat kuinka suuresta asiasta on kyse ja antavat sille oikeanlaista arvoa.



Kiitos sotaveteraaneille.

"Länsirintamalta ei ole ilmoitettavana mitään uutta"

Luin tänään Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta ja sieltä löytyi niin hyviä ajatuskia, että on nyt pakko pistää niitä tännekkin.

Kauhun voi kestää, niin kauan kuin vain mukautuu siihen - mutta se tappaa kun sitä ajattelee.

...me tahdomme tapella ja nukkua tai syödä niin paljon kuin mahdollista ja juoda ja tupakoida jottei aika olisi autiota - elämä on lyhyt.

Nämä täällä ovat ihmisiä, joita en täysin käsitä, ainoastaan kadehdin ja halveksin.

Miten paljon kurjuutta voikaan mahtua kahteen niin pieneen täplään, että ne jo peukalolla voi peittää - silmiin.

Mulla on vähän päässyt tavaksi tämä, että koulua varten luettavat kirjat aloitan kunnolla vasta edellisenä päivänä ennen deadlinea. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että muistan kirjat seuraavana päivänä hyvin ja kokeisiin saa pistettyä sangen tarkkoja yksityiskohtia kirjasta. Länsirintamalta ei mitään uutta oli mielestäni kuitenkin aika hyvä kirja ja suosittelenkin sitä niille, joita vähänkin kiinnostaa ensimmäinen maailmansota tai elämän pohdinta. Pitäisi useamminkin lukea joku kirja päivässä. Ainakin sais pienennettyä noita kirjastosta lainattujen kirjojen vuorta.

Nine Inch Nails - Somewhat damaged

Karhulle

Oot ihanin<3 rakastan sua.

Oli viel pakko pistää tää. Hii ^^!

Emotive.

Kuvat: Anni Suvi
Video: Michael Buble - Lost

Ja taas tätä samaa.

Aika on mulle kyllä yks iso mysteeri. Silloin kun pää on täynnä suunnitelmia ja ideoita sitä jotenkin kuvittelee, että aikaahan on rajattomasti ja kyllä sitä jostain saa revittyä kaikenmaailman projektien värkkäämiseen. Toinen juttu onkin se toteuttaminen. Mulla on viime kuukausienkin aikana monta kertaa pyörinyt päässä että "Tänään mä kirjotan blogia", mutta sitten kun tulee 8 tunnin koulupäivän jälkeen kotiin ja pitäis kaiken lisäks vielä alkaa vääntämään läksyjä tai vaihtoehtosesti jotain tutkimusta/kokeisiinlukemista, sellaset kivat jutut tuppaa unohtumaan. Seuraavan kerran asian muistaa sitten kahden kuukauden päästä ja sitä sitten sadatellaan ynnä muuta kunnes sitä kummallisesti saakin tehtyä jotain.

Mulla on AINA vireillä joku keskeneräinen juttu (yleensä se on huoneen siivous), jota mun kai aina PITÄIS tehdä. Silloinkin kun koko lähipiiri saa säästellä ärräpäitä mun kanssa kun valitan tylsyyttäni, en vaivaudu tekemään mitään keskeneräistä. Missä siis vika? Siinä, että mulla on tapana kyllästyä aika nopeasti. Yleensä mun kyllästyminen on varsin väliaikaista, varsinkin jos kyseessä on joku asia, josta tykkään ihan oikeesti. Minkäs mahtaa kun oon ainakin pääni sisällä menossa yhteen jos toiseenkin suuntaan, mutta en saa millään päätettyä mikä ois se oikea. Sitten jään möllöttämään paikalleni, nollaan aivot ja leikin aivokuollutta. Ja taas valitetaan kuinka tylsää sitä on.

Mä en varmaankaan oo ainoa, jolla on jotain vaikeuksia saada itteään niskasta kiinni ja alkaa vaan tekemään jotain yhtä hommaa ja saada se vielä päätökseenkin. Itseasiassa musta välillä tuntuu, että mä oon tavallaan samallaisten ihmisten ympäröimä. Mun ja muiden erona vaan on se, että muilla se laiskuus tai saamattomuus tuppaa liittymään kouluun ja mulla se liittyy ihan kaikkeen. Mä oon unelmoija ja haaveilija, jonka päässä haahuilee joskus aika hyviäkin ideoita, mutta joka kärsii siitä ettei saa niitä ikinä toteutettua. Suurien unelmien kohdalla mukana on myös toisia ihmisiä. Jos kyseessä on jostakin muusta kuin vaan musta, saan aikaan aika paljonkin. Se ainakin on huomattu. Silloin mä oon valmis laittamaan itteni täysillä peliin, enkä jätä leikkiä kesken, ellei ole AIVAN AIVAN pakko.

Ehkä kyse on siitä, että pidän muista enemmän kuin itsestäni. En väitä ettenkö olisi itsekäs, mutta ehkä minun pitäisi olla vähän vielä itsekkäämpi, kun kyse on vain musta ja henkilökohtaisista saavutuksista. Sitä kai pitäis opetella antamaan itselleen myös sen tyydytyksen, joka tulee kun saa vaikka kirjoitettua päiväkirjaan tai siivottuaan kirjahyllyn. Pitäähän sitä kuitenkin aina jonnekkin tähdätä, vaikka sitten ponnistautua hakemaan sitä leipää.