"Länsirintamalta ei ole ilmoitettavana mitään uutta"

Luin tänään Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta ja sieltä löytyi niin hyviä ajatuskia, että on nyt pakko pistää niitä tännekkin.

Kauhun voi kestää, niin kauan kuin vain mukautuu siihen - mutta se tappaa kun sitä ajattelee.

...me tahdomme tapella ja nukkua tai syödä niin paljon kuin mahdollista ja juoda ja tupakoida jottei aika olisi autiota - elämä on lyhyt.

Nämä täällä ovat ihmisiä, joita en täysin käsitä, ainoastaan kadehdin ja halveksin.

Miten paljon kurjuutta voikaan mahtua kahteen niin pieneen täplään, että ne jo peukalolla voi peittää - silmiin.

Mulla on vähän päässyt tavaksi tämä, että koulua varten luettavat kirjat aloitan kunnolla vasta edellisenä päivänä ennen deadlinea. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että muistan kirjat seuraavana päivänä hyvin ja kokeisiin saa pistettyä sangen tarkkoja yksityiskohtia kirjasta. Länsirintamalta ei mitään uutta oli mielestäni kuitenkin aika hyvä kirja ja suosittelenkin sitä niille, joita vähänkin kiinnostaa ensimmäinen maailmansota tai elämän pohdinta. Pitäisi useamminkin lukea joku kirja päivässä. Ainakin sais pienennettyä noita kirjastosta lainattujen kirjojen vuorta.