Egotrippi - Valssi

On kaunis lauantai ilta,
täällä takana Jumalan selän,
tämä kartalla pieni musta pilkku,
herää horroksestaan.
Kerrostalojen valot,
moottoritien huminaa,
kaikuja rappukäytävästä,
lehtien havinaa.
Tänään lähden ulos,
juovun olen onnellinen,
pöytien iloiseen nauruun,
heittäytyen.

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.
Ja hetkeksi herää tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan.

Minä tunnen, tämän paikan,
tiedän tarkalleen,
mitä tapahtuu seuraavaksi,
ja mitä sen jälkeen.
Herään, joka aamu,
kaikki on ennallaan,
ja viikko, se vierähtää hitaasti.

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.
Meidät hetkeksi, valtaa tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan.

Kiitos.

Tuun varmasti jotenkin jälkijunassa, mutta MTV:n The Hills on päässyt koukuttamaan mut tälläseen hömppä draamaan. Oon kattomassa nyt sarjan kolmatta tuotantokautta. Se on kyllä sellasta aivot nurkkaan tavaraa, jolla saa ittensä rentoutumaan vähän turhankin hyvin koulun jälkeen. Mulla tuppaa nimittäin jäämään kaikkien läksyjen tekeminen sitten tosi myöhäseks.

Me saatin psykan kurssilla tehtäväks tehdä sukupuu, jossa on nimen lisäksi paikkakunta, ammatti, luonteenpiirteet ja elämään vaikuttaneet asiat.Tehtävä oli tosi mielenkiintonen, koska pääsin kyselemään vanhemmiltani kaikenlaista esimerkiksi omista isovanhemmistani sekä heidän vanhemmistaan. Siispä mä sain idean, että voisin tehdä kesällä sellasen ihan super ison sukupuun ittelleni, jonka teen visuaalisestikkin hienoks. Ajattelin laittaa sen sitten seinälle. Mulla on myös ollut aikomuksena pyytää omaa mummoani kertomaan omasta nuoruudestaan, sota-ajoista ja sen sellaisesta. Musta on aina tosi hauskaa kun mummo kertoo esimerkiksi millaista oli kun hän oli saman ikäinen kun minä tai kuinka hän tapasi ukkini. Haluan, että voisin muistaa mummosta myöhemminkin ne asiat, mitä hän on kertonut minulle, siispä ajattelin nauhoittaa ja kirjoittaa koko session ylös. Pitää vielä pehmittää mummoa enemmäntähän, mutta eiköhän hän suostu :D.
Mulle historia, suvun historia erityisesti on noussut viimeaikoina tosi tärkeään asemaan. Myös isänmaa on minulle entistää tärkeämpi asia. Kun on koulussa opiskellut ja saanut lähemmin tietää muunmuassa talvi- ja jatkosodasta, sitä alkaa miettimään, millaista se sota on ollut ihan tavallisen ihmisen silmin. Ihmiset selviävät mitä vaikemmistakin tilanteista, mutta kaikki jättävät merkkinsä. Haluan, etteivät minun omat lapseni unohda kunnioittaa ja arvostaa sitä, mitä maamme veteraanit ovat joutuneet kokemaan rintamalla ja sodasta palattuaan. Mussa itsessäni herää ihan suunnaton ylpeyden ja kunnioituksen sekainen tunne kun ajattelee sitä, kuinka niin asukasluvultaan pieni Suomi laittoi niin hyvin vastaan suurelle Neuvosto-Venäjälle. Harmittaa kuinka pieni osa mun itseni ikäisitä nuorista välittää edes koko asiasta tai edes tietää siitä mitään.Onneksi on myös niitä, jotka tajuavat kuinka suuresta asiasta on kyse ja antavat sille oikeanlaista arvoa.



Kiitos sotaveteraaneille.